Joulun juhlakauden tervehdys. 2014.
Ilmestyskirjassa sanotaan: ”Katso Jumalan maja ihmisten keskellä.” Missä se on ? Mistä sen voi löytää ja sen osallisuudessa olla?
Huomasitko, miten kauden alkuna täydet kirkot lauloivat Hoosianna, oi auta Herra. Itsenäisyyspäivänä juhlavalot tuikkivat ikkunoilla ja pihoilla, kun kokoonnumme juhlimaan ja kiittämään meille armosta suoduista ajallisista lahjoista , rauhasta ja kotimaasta. Vielä ennen joulua parina sunnuntaina noin miljoona suomalaista kokoontuu kirkoissa ja muissa tiloissa laulamaan kauneimpia joululauluja. Siellä on Jumalan maja ihmisten keskellä, meitä muuttaen ja pyhittäen. Perinteet elävät ja liittävät yhteen, tarjoavat turvallisuutta ja toivoa. Tunteen ja elämyksen saa vastaanottaa lapsen lailla. Jeesus sanoo: ”Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääsen sisälle Jumalan valtakuntaan. ” Puheeksi ja sanoiksi ei osaa aina sisäisiä tuntojaan pukea. Mutta perinteisiin liittyen, laulun kautta, tradition sanamuodoin lausumatonkin tulee ilmaistuksi. Jumalan todellisuus on ulottuvillamme. Se on sisimpäämme vuodatettu.. Se valtakunta on rakkautta, iloa ja rauhaa. Se on teidän keskellänne, sisällisesti teissä. Tätä toteuttamaan meidät lähetetään Jumalan majasta ihmisten keskellä, kirkosta, perinteiden parista, toimimaan Herramme käsinä ja jalkoina ihmisveljiemme ja sisartemme joukossa. Jumala haluaa olla yhteydessä meihin, siksi hän pitää majaansa ihmisten keskellä. Siellä ollaan kuin Maria Jeesuksen jalkain juuressa, voimaantumassa. Jumala on kanssasi, luotatko siihen? Tämän sanoman juhlakausi on sinulle tuomassa. Kristityn tehtävä on kantaa taivaan ilmapiiriä juhlan keskeltä arkeen. Kun katse kiinnittyy Jeesukseen, hellittää suorituspaine. Kun kokee saavansa osakseen Jumalan rajatonta rakkautta, alkaa lähimmäinenkin vaikuttaa vähän siedettävämmältä. Armo saa aikaan ihmeitä. Laulut kaikuvat, liekit lisääntyvät ja ilo kolkuttaa elämän porteilla. Joulun näkyvä perinne, valaistu ja koristeltu kuusi kertoo, mihin olemme matkalla.. Paratiisin elämänpuun äärelle josta kerran lähdettiin. Pieni kynttilän liekki kurottaa kohti korkeutta, kun rukouksen sanat tuntuvat loppuvan. Pieni liekki avaa pimeän maailman keskeltä ikkunan kohti taivaan kirkkautta. Perinteiden merkitys on siinä, että ne tuovat jatkuvuutta elämään. Elämän paineiden ja vaatimusten keskellä on hyvä tarttua ja liittyä perinteisiin. Silloin saa tuntea olevansa osa jotain isompaa, ajatonta.
Perinteisiin arvoihin Suomessa ovat kuuluneet jo vähän kuluneet käsitteet, koti, uskonto ja isänmaa. Ne ovat vuosikymmenien myötä kyllä sisällöltään muuttuneet, mutta edelleen kannatettavia. Perheet ovat nyt monimuotoisia ja kaikille perhemuodoille on suotava arvonanto, jos kerran aikuiset ihmiset ovat sellaisen muodon tietoisesti valinneet ja siihen sitoutuneet. Uskonto ei ennen vanhaan aiheuttanut paljon keskustelua, kun kaikki olivat maassa samaa mieltä, valtakirkon myötä. Maahanmuuton takia ja kansainvälisten yhteyksien kasvettua suuriksi on uskonnon alan keskustelu kärjistynyt, oikeassa olemisen vimma lisääntynyt. Nykyään erotaan kirkosta kerkeästi, kun piispan mielipide, ministerin lausunto, eduskunnan päätös ei satu sopimaan omaan ajattelutapaamme. Ei tämä ennen tullut kysymykseenkään. Ehkä nyt on hyvä muistaa, että kirkko ja seurakunta ei ole koskaan ollut saman mielisten mielipideyhteisö vaan sovituksen yhteisö. Moniäänisyys ja monimielisyys on ollut kirkossa aina olemassa, mutta sovituksen ja anteeksiannon ilmapiirissä, toinen toistaan sietäen on siellä pysytty. Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne, anteeksi olette saaneet, anteeksi antakaa, kehottaa Raamattu. Sovituksessa erilaiset saatetaan yhteen, Jumala ja ihminen, sinä ja minä .Ehkä olisi kirkossa puhuttava enemmän siitä, mitä tarkoittaa sovinnossa ja sovitetussa erilaisuudessa yhdessä eläminen.
.Oikea patriotismi on sen tajuamista, että koko maailma on sidoksissa ja riippuvuussuhteessa toinen toisiinsa. Muusta maailmasta erillään toimivaa kansallista päätösvaltaa ei enää ole mahdollista ylläpitää. Nopeasti muuttuva maailmamme muistuttaa muinaisia paimentolaiskansoja. Teltanpaikkaa muutetaan usein, mutta teltta ja pystytystolpat pysyvät mukana. Kulkekoot siis perinteet ja arvot muuttuneihin oloihin sovellettuina aina muuttokuormassamme.
Joulun juhlakaudella 2014. Aaro Hurskainen