Noin vuonna 1048 muutamat hurskaat kauppiaat Italian Amalfin kaupungista perustivat Jerusalemiin pienen sairashuoneen hoitamaan sairaita tai vammautuneita pyhiinvaeltajia, jotka olivat matkalla pyhään kaupunkiin.
Kun ensimmäisen ristiretken kristitty armeija saapui 15. kesäkuuta 1099 vapauttamaan Jerusalemin, tuli sairaita ja haavoittuneita yhä enemmän. Tällöin tuli välttämättömäksi laajentaa sairaalaa ja sen toteutti autuas Gerard, laitoksen johtaja. Seuraavina vuosina tämä benediktiinien sääntöä noudattava veljeskunta muuttui ritarikunnaksi saaden vasta perustetulta Jerusalemin kuningaskunnalta fons honorumin. Antaen tunnustuksen erinomaiselle toiminnalle sairaiden ja haavoittuneiden parissa paavi Pascal II myönsi vuonna 1113 järjestölle hengellisen ritarikunnan statuksen pyhän istuimen suojeluksessa Pyhä Johannes Kastaja nimikkopyhimyksenään ja suojelijanaan. Tästä eteenpäin missiona oli palvella sairaita, vammautuneita ja köyhiä.
Pyhän maan vuosinaan ja myöhemminkin Pyhän Johanneksen ritarikunta on ollut hengellinen ja sotilaallinen ritarikunta, ritarikutsumus, joka sitouttaa jäsenensä korkeimpiin ritariuden ihanteisiin suojelemaan ja tukemaan köyhiä, avun tarpeessa olevia ja sairaita, niitä, joista muut instituutiot eivät silloin pitäneet huolta, mutta myös taistelemaan yhteiskunnan vihollisia vastaan.
Konstantinopolin kukistumisen jälkeen 1453 Rodos oli viimeinen kristinuskon linnoitus itäisellä Välimerellä. Myöhemmin ritarikunta asettui sitten Maltan saarelle. Maksaen siellä 1530 lukien vuosittain läänitysverona sen kuuluisan haukan ritarikunnasta tuli Espanjan (Saksan) keisari Kaarle V läänitysvasalli.
1581 alkaen suurmestari kantoi erityistä kruunua. 1607 suurmestari sai arvonimen.”Pyhän roomalaisen keisarikunnan ruhtinas” keisari Rudolf II:lta, jonka seuraaja, Ferdinand II antoi yhä käytössä olevan arvonimen: ”Most Serene Highness”.
Vuonna 1797 Johanneksen ritarikunta oli saavuttanut aallonpohjan heikon suurmestarin, Ferdinand von Hompeschin johdolla. Ritarit hajaantuivat nopeasti eri maihin, toiset kotimaansa prioraatteihin, toiset taas etsivät uutta suojelijaa. Tältä kannalta katsoen vanhan Pyhän Johanneksen ritarikunnan yhtenäisyys oli menetetty, ja seuraavien vuosikymmenten aikana vallitsi sekava tilanne. Vuosikausiksi siitä eteenpäin Pyhän Johanneksen ritarien rooli unohtui, kun ritarit ponnistelivat tavalla tai toisella säilyttääkseen edes pelkän olemassaolonsa.
Hospitaller Order of Saint John eli oma ritarikuntamme, on ritarikunta, joka viimeksi on saanut peruskirjansa. Sen liittymä Pyhän Johanneksen ritareihin juontuu kuitenkin 250 vuoden taakse. Englannin kanaalin ylitettyään tämä järjestö kutsui itseään nimellä Knights of Malta ja oli 1807 mennessä valinnut suurmestarikseen Cumberlandin herttuan, sittemmin Hannoverin kuninkaan. Tämä virka hänellä oli kuolemaansa asti 1851.
Tämä Maltan ritarikunta tuli Kanadaan ensi kerran 1829, kun armeijan joukko-osastoon (London, Canada West, myöhemmin Ontario) perustettiin rykmentin osasto. Vuoteen 1845 mennessä Maltan ritarit olivat vahvasti juurtuneet Kanadaan, josta he haarautuivat Yhdysvaltoihin 1880-luvulla.
Jugoslavian kuningas Peter II sai 1964 tiedon näistä Amerikan ritareista. Tultuaan toisen maailmansodan aikana jäseneksi Englannin Venerable ritarikuntaan kuningas oli kiinnostunut sekä sen järjestön työstä että myös Johanneksen ritareiden historiasta. Kuningas Peter valittiin ritarikunnan suurmestariksi 13. maaliskuuta 1965 ja 19. maaliskuuta hän antoi ritarikunnalle uuden peruskirjan ja – säännön. Kolme vuotta myöhemmin, 28.joulukuuta 1968 kuningas allekirjoitti uuden perussäännön, jossa hän luopui suurmestarin asemasta ja ryhtyi ritarikunnan ”kuninkaalliseksi päämieheksi”.
Kuninkaan kuoleman jälkeen 1970 suurmestarin sijainen hoiti tehtäviä vuoden verran. Hänen seuraajakseen tuli Robert Sanguszko-Formhals neuvoston puheenjohtajana. Suvereeni neuvosto nimitti puheenjohtajansa 1972 suurmestariksi. Ritarikunnan yleiskokous hyväksyi tämän nimityksen ja 9. joulukuuta 1972 suurmestari Robert Sanguszko-Formhals asetettiin virkaan Torontossa, Kanadassa.
Hänen 18 vuoden mittainen toimikautensa vakiinnutti ritarikunnan aseman, koska hän jatkoi niiden ihanteiden toteuttamista, jotka olivat alun perin motivoineet kuningas Peterin kiinnostusta järjestöön. Jo hyvin sairaana suurmestari nimitti 19.syyskuuta 1990 sijaisekseen ritarikunnan kanslerin, bailiffi Michael Duff Newtonin. Vajaan kolmen viikon kuluttua suurmestari kuoli.
Suvereenin neuvoston kokouksessa 20.lokakuuta 1990 hänen seuraajakseen nimitettiin paroni Flachs de Flachslanden. Saatuaan nimitykselle ritarikunnan yleiskokouksen hyväksynnän, suurmestari Flachslanden asetettiin virkaansa Londonin kaupungissa (Ontario, Kanada). Hän on kolmas suurmestari kuninkaan peruskirjan alaisuudessa.
Flachlandenin aikana tapahtui ritarikunnan osalta hajoamista jäsenistön yksityisten pyyteiden johdosta, niin Kanadassa, kuin Suomessakin. Alkuperäinen ritarikuntamme HOSJ kuitenkin selvisi hajoamisesta ja jatkaa tänäkin päivänä toiminnaltaan katkeamattoman Kuningas Peter II ritarikunnan perinteitä ja on säilyttänyt aidon suumestarien jatkumon perustamispäivästään alkaen.
On kuitenkin huomioitava, että Hospitaller Order of Saint John of Jerusalem, joka toimii Kuninkaallisen Charterin ja Kuningas Peter II:n perustamiskirjan turvin, ei ole yhdistettävissä millään tavoin muihin Ritarikuntiin. Vaikka jaammekin yhteisen kiintymyksen Pyhään Johannes Kastajaan, sekä siihen keskiaikaiseen Hospitaller Order of Saint John Ritarikunnan henkiseen perintöön, Ritarikuntaan, joka piti yllä uskoa Jeesukseen Kristukseen Pyhällä Maalla ja muualla. Emme kuulu yhteen muiden Hospitaller Order of Saint John Ritarikuntien kanssa, jotka myös toimivat eri tahojen myöntämien perustamiskirjojen valtuuttamana. Ritarikuntamme, Hospitaller Order of Saint John of Jerusalem, ei kuulu myöskään näihin jäljessä mainittuihin Ritarikuntiin. Sovereign Military Order of Saint John of Jerusalem (SMOM), Balley Brandenburg des Ritterlichen Ordens Sankt Johannis vom Spital zu Jerusalem (Prussia, 1854), Venerable Order of Saint John in the British Realm (Britain, 1888), Johanniter Orden in Sverige (Sweden, 1945) ja Johanniter Orden in Nederland (The Netherlands, 1946).
A short history of the Knights of Saint John
Aaro Hurskainen PH, Prelate of the Grand Priory of the Baltic.